Janiika Toivoniemi
Aura (Turku)
muskotin@gmail.com
Sivut päivitetty:
30.7.2010
Kuvien ja tekstien kopioiminen sivuilta on ehdottomasti kielletty!
Janiika Toivoniemi
Aura (Turku)
muskotin@gmail.com
Sivut päivitetty:
30.7.2010
Kuvien ja tekstien kopioiminen sivuilta on ehdottomasti kielletty!
53169
Marsun tiineysMikään ei ole suloisempaa kuin seurata tiineenä olevan marsunaaraan mahan kasvamista ja nähdä miten poikaset kehittyvät ja kasvavat synnyttyään. Marsun astuttamiseen liittyy aina omat riskinsä, jotka omistajan tulisi tietää. Marsu on jyrsijämaailman riskialtis synnyttäjä. Kun kasvattaja tietää mitä tekee, synnytys sujuu yleensä ongelmitta, mutta välillä ongelmia saattaa ilmetä kokeneemmillakin kasvattajilla, puhumattakaan aloittelevista marsuharrastajista. Naaraan on oltava oikean ikäinen ja oikean kokoinen. Liian nuoren tai vanhan marsun synnytykseen liittyy suuri riski. Poikaset eivät välttämättä mahdu ulos synnytyskanavasta, mikäli naaraan lantioluut ovat ehtineet luutua. Oikea ikä tehdä ensimmäiset poikaset naaraalla on 6-12 kk. Yli vuoden ikäisellä naaraalla ei enää kannata tehdä ensimmäistä poikuetta. Myöskään liian vanhaa naarasta ei saa astuttaa toistamiseen. Jalostuksesta eläkkeelle siirtyminen tulisi tapahtua viimeistään kolme vuotiaana, mutta mielellään jo aikaisemmin. Naaraalla ei saisi tehdä kuin kahdet poikaset vuodessa ja poikueiden välissä tulee naaraalla olla lepotaukoa riittävästi. Raskausmyrkytyksen eli tiineysmyrkytyksen suurimmat aiheuttajat ovat ylipaino tai väärä ruokavalio. Synnyttävä naaras ei missään nimessä saa olla ylipainoinen. Marsunaaras tarvitsee myös paljon vitamiineja ja hivenaineita ollessaan tiine tai imettäessään. ![]() Eräs poikue olisi kuollut ilman nopeaa toimintaa. Naaraan synnytys oli alkanut, mutta naaras ei pystynyt/jaksanut ponnistaa ensimmäistä poikasta kokonaan ulos. Se seisoi liikkumatta mökissään poikanen puoliksi ulkona, kun tulin äitini soitettua marsulaan. Naaras oli todella väsynyt, joten minun ei auttanut muuta kuin vetää itse limainen ja verinen poikanen ulos. Otin poikasen käteeni ja puhkaisin kalvon, jotta poikanen saisi happea. Ihme ja kumma, poikanen oli yhä elossa ja se haukkoi innokkaana happea. Poikasen takajalat olivat siniset. Emä alkoi nuolla ja pestä poikasta innolla, kun annoin poikasen emän eteen. Uudet supistukset alkoivat ja taas poikanen jäi puoliksi synnytyskanavaan ja jouduin vetämään sen ulos. Samalla tavalla maailmaan tuli vielä kaksi poikasta, jotka kaikki olivat elossa. Valitettavasti viimeisenä syntynyt poikanen kuoli yön aikana. Mikäli äitini ei olisi osunut paikalle ja soittanut minua marsulaan olisi koko poikue ja todennäköisesti emäkin löytynyt kuolleena aamuruokinnan yhteydessä marsulasta. Vaikka kasvattaminen ja uuden elämän kehittymisen seuraaminen on ihanaa, tuo se mukanaan myös hyvin suuren vastuun! ![]() Marsun omistaja tekee aina tietoisen riskin päättäessään astuttaa naaras. Naarasta ei saisi missään nimessä astuttaa ilman pitkää pohdintaa ja ilman tietoa tiineydenaikaisesta hoidosta. Poikasten tekeminen ei ole lasten leikkiä vaan siinä on oltava mukana aikuisia. On myös valvottava talouden marsuja siltä varalta, ettei uros pääse vahingossa astumaan naarasta. Vahinkoastumisilla on usein ikävät seuraukset, sillä omistajat eivät välttämättä tiedä naaraan tiineydestä. Poikasten teettämiseen täytyy aina olla hyvä syy, oli kyse sitten puhdasrotuisista tai risteytysmarsuista. Missään nimessä poikasia ei saa tehdä siksi, että "olisi kiva tehdä yhdet poikaset" tai jonkin ensimmäisen kerran kokeilun takia. Usein kuultu urbaanilegenda on, että naaraalle tekisi hyvää saada ainakin yksi poikue. Tämä ei kuitenkaan ole totta eikä sitä ole mitenkään todistettu. ![]() Marsun kasvatus on todella mukavaa ja palkitsevaa työtä. Siinä oppii koko ajan lisää eikä koskaan voi tietää kaikkea. Itse ainakin mielelläni annan neuvoja aloitteleville harrastajille, joten jos suunnittelet teettäväsi naaraalla poikaset ja sinulla on aiheesta kysymyksiä, mailaa minulle. Ainoa tyhmä kysymys on kysymättä jätetty kysymys. Tarkoitus ei ollut pelotella marsuharrastajia vaan antaa lähinnä ajattelemisen aihetta, sillä niin usein kuulen harrastajilta surullisia uutisia siitä, miten naaras ja/tai poikaset ovat menehtyneet tiineyden aikana tai pian sen jälkeen. Suomen Marsuyhdistyksen kasvattajilla on paljon tietoa marsuista ja jaamme tietomme muiden kanssa mielellämme. Nauttikaa marsulaisistanne ja niiden touhuista! ![]() |