Marsun hankinta

Uros vai naaras?

Marsun sukupuolella on vaikutusta sen luonteeseen. Urokset ovat yleensä tasaisia, rohkeita, ahneita ja sosiaalisia ihmistä kohtaan. Ne rakastavat nukahtaa syliin silitellessä ja tykkäävät tutkia ympäristöä vapaana ollessaan. Uros kesyyntyy omien kokemuksieni mukaan helpommin kuin naaras ja se on muutenkin lemmikkinä sosiaalisempi. Uroksen rasvarauhasta ja kakkakanjonia täytyy muistaa pitää silmällä, sillä ne likaantuvat helposti. Usein sanotaan myös, että marsu-uros haisee tai pissaa enemmän kuin naaraat, itse en ole tätä mieltä. Haju on kuitenkin aika yksilöllistä ja usein myös naaras saattaa haista todella paljon. Oma mottoni on: Jos marsu haisee, ihminen ei ole muistanut siivota häkkiä tarpeeksi usein. Eli jokainen pystyy ihan itse vaikuttamaan marsun häkin hajuun. Vanhempana urokset yleensä lihoavat todella helposti.

Naaraat ovat laumasieluja. Ne nauttivat muiden marsujen seurasta ja tykkäävät yleensä nukkua vierekkäin. Naaraat ovat omien kokemuksieni mukaan uroksia säikympiä ja saattavat nahistella keskenään esim. ruoka-aikana. Myös kahden viikon välein oleva kiima vaikuttaa naaraan luonteeseen hieman ja silloin se helposti "kosiskelee" häkin muita naaraita. Nuorena naaraat ovat usein hyvin vilkkaita ja juoksevat helposti karkuun. Vanhempana naaraat taasen saattavat olla jopa hieman äksyjä varsinkin lauman uusimpia tulokkaita kohtaan.

Olen usein sanonut, että jos pelkillä uroksilla voisi kasvattaa, minulla olis vain uroksia. Urokset vain ovat yleensä persoonallisempia kuin naaraat. Nämä ovat tosiaan vain omia huomioitani ja täytyy muistaa, että jokainen marsu on yksilö. Marsun luonteeseen vaikuttaa sen rotu, väri, ikä, taustat, terveys sekä moni muu asia sukupuolen lisäksi. On siis vaikea sanoa täysin varmasti millainen on uros tai naaras.

Mikä rotu/väri?

Marsun rodulla ja värillä saattaa olla suurikin vaikutus. Kuten erirotuiset koirat, myös erirotuiset marsut ovat hyvinkin erilaisia. Esimerkiksi mustat amerikan crestit olivat meillä aina hieman varautuneempia kuin rexit. Ne olivat myös hyvin sopuisia ja myin useita urospareja uusiin koteihin, joista osan olin yhdistänyt vasta aikuisiässä. Abessiinialaisuroksia en olisi edes ajatellut yhdessä. Abyt olivat hyvin tempperamenttisiä ja itsetietoisia. Ne nahistelivat pitkään uusien laumanjäsenien kanssa ennen kuin hyväksyivät ne. Toisaalta niiden omanarvontunto ja itsetietoisuus tekivät niistä kiehtovia persoonia. 

Black himalayat olivat marsulan pellejä. Ne olivat aika häkin reunalla killumassa ja odottamassa ruokaa eikä niitä saanut lihoamaan vaikka miten yritti. Ne rakastivat liikkumista ja uusien asioiden tutkimista. Buffit taasen olivat rauhallisia ja varautuneita. Niiden kesyttäminen kesti kauan, vaikkakin ne antoivat käsitellä, sillä olivat lähinnä kauhusta jäykkiä eivätkä rimpuilleen tai juosseet karkuun. Uudet laumanjäsenet buff hyväksyi hyvin helposti.

Rexin luonteeseen pureudun enemmän niiden omilla sivuillaan, joten en niitä tässä esittele. On kuitenkin selvää, että jokaisella kasvattamallani rodulla/värillä on ollut rodun/värinomaisia luonteenpiirteitä. Kuulemani mukaan esim. red on hyvin liikkuva ja sähäkkä, teddy on kiltti, rauhallinen ja itsetietoinen ja skinnyt ovat sosiaalisia ja ahneita. 

Tietysti tässäkin tulee muistaa se, että jokainen marsu on yksilö eivätkä kaikki saman rodunedustajat ole välttämättä samanlaisia. Esim. viiden vuoden aikana olen törmännyt hyvinkin erilaisiin rexeihin, mutta suurimmalla osalla ovat tietyt luonteenpiirteet olleet samantapaisia.

Rotu vaikuttaa paitsi luonteeseen myös turkinhoitoon. Sileäkarvainen on yleensä helppohoitoinen kuten myös karkeakarvaiset rodut (aby,teddy, rex). Toisaalta sileäkarvaisen näyttelyynvalmistaminen vie oman aikansa, sillä turkin trimmaaminen kestää melko kauan, jos haluaa tehdä hyvää jälkeä. Karvekarvaisista vaikeahoitoisin on ch-teddy, sillä sen turkki saattaa kasvaa melko pitkäksi, jolloin takkujen ym. vaara on suurempi. Turkkia joutuu siis silloin tällöin harjaamaan ja se saattaa myös sotkeutua lyhyttä karvaa helpommin. 

Oma lukunsa turkinhoidossa ovat pitkäkarvaiset ja skinny/baldwin. Pitkisten turkkia tulisi harjata jopa päivittäin ja jos niitä pitää turkissaan, ne tulee nyytittää ainakin jokatoinen päivä. Pitkät karvat kerätään siis nyyteille ja nyytit pitää avata ja selvittää mieluiten joka päivä. Pitkiksen voi tietysti myös leikata, mutta silloin se siirtyy näyttelyissä klipattuun luokkaan eikä turkki enää koskaan palaa siihen kuntoon kuin se luonnostaan kasvaneena olisi ollut. Leikkaaminen tulee myös uusia parin kuukauden välein.

Skinny ja baldwin ovat karvattomia rotumuunnoksia. Skinnyllä karvaa on jaloissa, päässä ja hieman myös kehossakin (ainakin joillakin yksilöillä). Baldwin on täysin karvaton. Karvattomuutensa takia rodut tarvitsevat enemmän energiaa ylläpitääkseen ruumiinlämpöään eli marsut syövät muita enemmän. Ihoon tulee myös helposti haavoja, joista jää usein arpia. Ihoa on siis vaikea pitää haavattomana, sillä jo pelkkä heinän tökkäisy saattaa rikkoa ihon. Joskus iho saattaa myös kuivua, jolloin sitä tulee rasvata.  

Suomessa tavattavat marsurodut:

Sileäkarvainen, englannin crest, amerikan crest, satiini, satiini crest, abessiinialainen, teddy, rex, ch-teddy, ch-teddy crest, peruaani, alpakka, merino, texel, sheltie, coronet, lunkarya, skinny ja baldwin.

Rotuja on enemmänkin, mutta näitä rotuja on Suomessa. Ulkomailla (varsinkin Iso-Britanniassa) on monia muitakin rotuja ja varsinkin värejä/kuvioita, joita Suomessa ei juuri näe.

Kun marsu varataan

Marsua varatessa täytyy olla valmiiksi mietitty millaiseen käyttöön marsu tulee. Tuleeko se lemmikiksi lapselle vai aikuiselle? Näyttelytetäänkö sitä ja jos näyttelytetään niin lemmikkiluokassa vai ulkomuotoluokassa? Tehdäänkö sillä poikaset (muistakaa riskit!)? Otetaanko kaksi samasta poikeesta vai kaksi eri rotuista? Kasvattajalta vai eläinkaupasta? Kaikki em. kysymykset vaikuttavat siihen otetaanko uros vai naaras, puhdasrotuinen vai risteytys.

Eri roduista ja väreistä kannattaa ottaa selvää, sillä marsujen luonteissa on suuriakin eroja rotujen/värien välillä. Toiset rodut ovat todella rauhallisia ja antavat käännellä ja väänellä ihan rauhassa, kun taas toiset rodut saattavat olla aina hieman arkoja tai tempperamenttisia. Täytyy myös huomioida, että eri turkkimuunnokset vaativat erilaisen hoidon. Pitkäkarvaista täytyy kammata päivittäin ja sileäkarvainen ei vaadi oikeastaan mitään hoitoa. 

Ota selvää myös eri kasvattajista ja eläinkaupoista. Millaista toimintaa haluat tukea? Mistä saat terveen ja käsikesyn poikasen? Vai olisiko eläkkeelle jäänyt jalostusmarsu hyvä vaihtoehto? Muista, että ostamalla marsun, tuet kyseisen paikan toimintaa, joten jos ostat marsun säälistä, koska se on niin laiha ja sairas, mahdollistat tällaisen sairaiden eläinten myynnin jatkossakin.

Kerro itsestäsi kasvattajalle. Kokenut kasvattaja osaa tietojen perusteella suositella juuri teille sopivaa marsua tai ohjata teidät toiselle kasvattajalle. Tutustu myös kasvattajaan niin voit olla varma hänen motiiveistaan.

Kun vihdoin varaat marsun, tee se tosissasi. Kasvattajat tapaavat vuoden aikana useita kymmeniä (jotkut jopa satoja) kyselijöitä, joten joukkoon mahtuu myös useita "turhia". On kasvattajallekin inhottavaa varailla ja purkaa varauksia marsuistaan. Meille tämä ei kuitenkaan ole työtä vaan harrastus, joten aikaa menee muuhunkin. Useimmilla kasvattajilla onkin käytössään varausmaksu-järjestely. Varaaja maksaa marsusta varausmaksun, joka vähennetään marsun ostohinnasta. Varausmaksua ei makseta takaisin, jos varaus perutaan.

Kun marsua odotetaan kotiin

Kun marsu on varattu, kuluu yleensä vielä hetki ennen kuin uusi perheenjäsen tulee kotiin. Tässä välissä on hyvä tarkistaa, että pikkuisella on kaikki mitä se tarvitsee.

- häkki, minimi kahdelle 100X60. Muista, että marsu on laumaeläin! Häkki ei myöskään voi koskaan olla liian suuri, joten häkin kokoon kannattaa panostaa.

- juomapullo

- pesämökki

- ruokakuppi 

- virikkeitä häkkiin 

- heinää

- siemenseosta tai pellettiä. Pelletti on yleensä parempi vaihtoehto. 

- kynsisakset ja karvanlaatuun sopiva harja

- tietoa parhaista tuoreruoista.

- rotukohtaista tieto

Maa- ja metsätalousministeriön asettamat eläinsuojeluvaatimukset löydät täältä. Vaatimuksiin on hyvä tutustua ennen marsun hankintaa.