- Uusia marsuja.
- Uusi ilme kotisivuille.
- Kasvatustoiminta jatkuu pienimuotoisena.
Sivut päivitetty:
9.3.2010
Kuvien ja tekstien kopioiminen sivuilta on ehdottomasti kielletty!
Uutta:
4.7.2007 alkaen
47199
HistoriaHistoriani marsujen parissa on vielä suhteellisen lyhyt, mutta sitäkin tapahtuma rikkaampi. Ensimmäisen marsuni Möllin, ostin vuonna 2002 monien sattumusten kautta. Nuorempana en ollut koskaan oikein pitänyt marsuista, sillä kuvittelin niiden olevan vain tylsiä nurkassa nököttäjiä. Möllin kautta huomasin, ettei asia todellakaan ole näin ja loppu on historiaa. Valitettavasti Mölli nukkui ikiuneen 25.8.2007. Pojan ansiosta olen kuitenkin löytänyt elämääni mitä ihanimman ja opettavaisimman harrastuksen! Ensimmäinen naaras, joka meille tuli oli rusettiristeytys Muskotti (kuvassa alempana). Muskotti teki ensimmäiset poikaset Möllin kanssa ja tuloksena oli kolme golden agouti rusettiristeytys poikaa. Tästä se sitten lähti ja marsumäärä alkoi kasvaa. Ensimmäiset marsut olivat risteytyksiä joko eläinkaupasta tai kasvattajalta, mutta melko pian aloin kiinnostua puhdasrotuisista ja rexit ja amerikancrest blackit alkoivat valtaamaan marsulaa.  Lopulta vuoden 2003 lopussa hain kasvattajanimeä mustille amerikancresteille ja hakemukseni hyväksyttiin. Nimeen idean antoi ensimmäinen naaras Muskotti, joka valitettavasti kuoli raskausmyrkytykseen toisen poikueensa synnyttyä. Halusin kunnioittaa naaraan muistoa, mutta näin jälkeen päin on joskus nimi hieman harmittanut. Tulen nimittäin aina muistamaan kasvattajanimestäni Muskotin kohtalon, mutta toisaalta se on hyvä, että muistaa riskin aina olevan olemassa. Ja Muskotti todella oli hieno marsu, jota kelpaakin muistella. Amerikancrestien (kuvassa alempana) kanssa oli haastavaa saada 100 %:ta crestiä. Tuntui, että miten tahansa yhdistelmän pähkäili, tulos saattoi olla ihan mitä vain. Loogisesti ajateltuna oli todella vaikeaa saada näyttelytasoisia poikasia syntymään. Silti jenkeissä jokin minua kiehtoi ja poikue toisensa jälkeen kiinnostukseni kasvoi.  Työ antoi kyllä tulostakin ja lopulta vuonna 2005 ensimmäinen Muskotin-muotovalio valmistui, kun Muskotin Kurojaki ** sai kolmannen sertinsä Lahden näyttelyissä, joissa oli mukana myös ensimmäistä kertaa Muskotin rex-poikasia (joista toinen sai myös heti sertin). Samainen Kurojaki oli juuri kaksi kuukautta takaperin ollut Ruotsissa Junior Best In Show'ssa neljäs. Vuonna 2004 rexieni määrä alkoi kasvaa, kun sain tuotua Ruotsista hyviä jalostueläimiä. Tuohon aikaan Suomesta oli melkein mahdotonta löytää rexejä, joten rexien kasvatus oli ollut hyvin pientä ennen tuota meidän marsulassa. Uusien jalostuseläimien myötä alkoi kuitenkin tulosta syntymään myös ykkösrodun parissa. Ruotsintuonti naaraan Fin Mva Nattsmygarn's Engessan poika, Fin Mva Muskotin Me Against The Music, on edelleen yksi parhaiten sijoittuneista rexeistäni sekä yksi suosikki marsuistani. Ehkä hieman tyhmänä myin pojan muuttaessani omaan asuntoon 2005, jolloin marsumäärää oli pakko vähentää.  Vuonna 2005 ja 2006 kiinnostuin myös buff marsuista ja niitä meille muuttikin muutama kappale Nikean ja Aniara's marsuloista. Myös black himalayaa sain vihdoin kasvatukseeni vuonna 2005. Valitettavasti marsumäärää oli sitten pakko pienentää, kun 2005 syksyllä muutin omaan asuntoon Loimaalle eikä yli 30 marsun pitäminen ollut mitenkään mahdollista vaikka yli puolet marsuista jäikin vanhempieni luo. Black himalayat saivat siis lähteä, kun suurin osa naaraistakin tuli eläkeikään. Samaten amerikancrestit saivat lähteä, joten jäljelle jäivät vain rexit ja buffit ja marsumäärä laski nopeasti 15 marsuun, joka tuntui aivan naurettavan vähäiseltä määrältä. Vuoden 2006 lopulla luovuin sitten buffeistakin, mutta sain ilokseni kaikki hyvät jalostuseläimet Anemone's marsulaan. 2007 alussa marsulaan tulivat ch-teddyt sekä muutamia uusia rex-marsuja. 
Vuonna 2008 kasvatusta oli vain rexeillä. Jäin näyttelytauolle 2008 keväällä, joten sen vuoden Vuoden Voittaja pisteet jäivät edellistä vuotta alhaisemmiksi. Vuonna 2007 näyttelytin marsujani ahkerasti ja yllätys olikin suuri, kun sain kuulla Fin Mva Muskotin Someday I'll Understandin saaneen vuonna 2007 eniten pisteitä eli rex-uros julistettiin Vuoden Voittajaksi 2007! Titteli oli suuri saavutus ja koin sen myötä saavuttaneeni sen viimeisenkin voiton, joka näin pienellä kasvatuksella oli mahdollista saavuttaa.
Vuoden 2008 loppu puolella olin menettänyt mielenkiinnon näyttelyihin lähes kokonaan. Osalta mielenkiinnon menetys johtui siitä, että viimeiset kolme vuotta olin käynyt näyttelyissä ahkerasti ja päivät olivat aina hyvin raskaita ja pitkiä. Osalta mielenkiinto taas laski sen takia, etten enää kokenut näyttelymatkoja ilmapiiriltään niin mukavina kuin ne olivat olleet harrastukseni alkuvuosina. Toisaalta taas huomasin yhä useammin pohtivani onko tällaisessa harrastuksessa moraalisesti mitään järkeä. Marsut ovat pieniä eläimiä, joiden synnytyksessä on suuret riskit. Koin hyvin raskaana sen, että osa marsuistani oli vanhemmillani ulkorakennuksessa enkä ehtinyt panostaa niihin yhtä paljoa kuin omassa asunnossani oleviin marsuihin. Osan aikaa oli myös niin, että kaikki marsut olivat vanhemmillani. Lopulta tein raskaan ja surullisen päätöksen vähentää marsumäärä mahdollisimman pieneen ja päättää kasvatus sellaisena kuin se oli siihen saakka ollut. Raskain mielein laitoin myyntiin rakkaat kasvattini ja etsin eläkekodit tuontimarsuilleni. Vain muutamia eläkeläisiä jätin itselleni, sillä en niistä raaskinut luopua. Myös muutama nuori naaras jäi meille, jotta saisin tehtyä muutamat poikaset vuonna 2009. Oli todella raskasta katsoa, kun kuuden vuoden jalostustyö pakattiin pahvilaatikoihin ja kuljetettiin ympäri Suomea. Onneksi iso osa päätyi muille kasvattajille, mutta silti minulla oli tunne, että työni oli ollut turhaa ja olin luovuttanut. On hetkiä, kun edelleen kadun päätöstäni ja suren sitä tosiasiaa, että minä en pysty panostamaan juuri siihen jalostuspuoleen. Marsut ovat minulle lemmikeitä ja se tarkoittaa minulle jotain muuta kuin mitä jalostaminen mielestäni on. Joskus minulla toivottavasti vielä on sellaiset tilat, että pystyn panostamaan harrastukseeni aivan eri tavalla, mutta nyt marsut saavat olla minulle vain lemmikeitä. Jokunen poikue meille varmasti syntyy, mutta en ole ollenkaan varma pystynkö sailyttämään kasvattajanimeni vuoden 2009 jälkeen, sillä se vaatiin tietyn määrän puhdasrotuisia poikasia, jotka rekisteröidään.
Vuodesta 2003 alkaen meille on syntynyt marsuja roduissa:- risteytys - rex - abessiinialainen - amerikancrest, black - nonself & englannincrest, black himalaya - self & englannin crest buff - self lemon - self saffron - texel - sheltie - coronet - peruaani - ch-teddy & ch-teddy crest |
